banneri

-OLIPA KERRAN, ELIPÄ KERRAN...-

lake

Suomalainen ajanlasku

Yö, talvi ja kuu ovat olleet Pohjolassa ajanlaskun tärkeimmät tekijät.
Laskettiin öitä, siinä missä päiviäkin. Vuorokausi on ainutlaatuinen ilmaisu
yön ja päivän vuorottelusta.

Ennen muinoin Suomessa vuoden loppu sijoittui syksyyn, aikaan jolloin
sadonkorjuu oli saatu päätökseen. Uusi vuosi alkoi uuden metsästyskauden myötä.
Elettiin luonnon ehdoilla ja asioita ei tarvinnut laskea päivän tarkkuudella.
Sen sijaan katsottiin miltä sää näytti ja missä vaiheessa luonnon kiertokulku eteni.

Vuosi jakautui kahteen puolikkaaseen, talveen ja kesään. Ensimmäinen talvipäivä
eli talviyö alkoi 14. lokakuuta ja ensimmäinen suviyö alkoi 14. huhtikuuta.
Näiden määräpäivien välissä sijaitsi 13. tammikuuta talvennapa eli sydäntalvi
ja keskikesä 13. heinäkuuta.

Määräpäivien väliin sijoittui 13 viikkoa, joten vuodessa oli tasan 52 viikkoa eli
364 päivää. Vuosi aloitettiin aina samana viikonpäivänä, puolitalven-keskiviikkona,
joka oli lähinnä talvennapaa.

Määräpäivien väliset viikot laskettiin siten, että ensimmäisenä elettiin kolmastoista
viikko, jonka jälkeen oli jäljellä enää 12 viikkoa jne. Ajanlaskussa seurattiin,
paljonko on vielä aikaa johonkin tiettyyn tapahtumaan.
Taakse jäänyttä elämää ei sen sijaan ollut aina niin tarpeellista laskea.

Kuu toimi luotettavana ja tarkoituksenmukaisena ajan mittarina. Kuukausi alkoi aina
kuun syntymästä, siitä yöstä jolloin ohut kuun sirppi pilkisti esiin.
Suomen vanhassa ajanlaskussa mainitaan 13 kuukauden nimeä. Kuukausien nimissä
on säilynyt meidänkin ajalle asti loppuliite -kuu, eivätkä Rooman keisarit ole
saaneet näin ollen yhtä paljon valtaa ajassa, kuin mitä monissa muissa kielissä.

Viikolla mitattiin kuun neljänneksiä. Uuden kuun päivä, jolloin kuu oli kokonaan
piilossa, jätettiin laskematta. Sitä kutsuttiin joutomaanantaiksi ja se oli paha päivä.
Tuona päivänä vältettiin kaikkien tärkeiden asioiden tekemistä.

Myös muut kuun vaiheet; ensimmäinen puolikuu, täysikuu ja toinen puolikuu olivat
riskialttiita päiviä. Silloin ei kannattanut tehdä tärkeitä töitä, lähteä matkalle
tai mennä naimisiin. Nämä päivät olivat sunnuntain kohdalla.


kokko


Gregoriaanisen kalenterin käyttöön siirryttiin Ruotsi-Suomessa 1753.

Ennen almanakkaa Suomessa on käytetty ajan tapahtumien
seuraamisessa riimusauvaa eli puukeppiin kaiverrettua kalenteria.

Lisätietoa aiheesta löydät sivustosta:
www.ylakuu.com


Siriuksen, koirantähden, nousua on pidetty välimeren seudulla
merkkinä kesän kuumimmasta kaudesta.
Vaikka Pohjolassa Siriuksen nousua ei ole samassa määrin seurattu,
on elokuu saanut tähän pohjautuen nimet koirankuu ja mätäkuu.


ruusu

13 Kuukautta

Tammikuu (Iso Tammi, Pikku Tammi)
Helmekuu (Kaimalokuu)
Maaliskuu
Vaahtokuu (Kevätkuu)
Huhtikuu (Sulamaakuu,Suvikuu,Kiimakuu)
Toukokuu
Kesäkuu (Kesantokuu, Kyntökuu)
Heinäkuu
Mätäkuu, (Koirankuu, Elokuu, Kylvökuu)
Syyskuu
Lokakuu (Ruojakuu, Likakuu)
Marraskuu
Talvikuu (Joulukuu)

lato

Nimi ja muita päiviä

13.1. sydäntalvi, Nuutti
16.1. Ilmari
2.2. Disa
17.2.Väinö, Väinämö
3.4. Sampo
4.4. Ukko
8.4. Suometar, Rhea
14.4. ensimmäinen suviyö
1.5. Vappu, Valpuri, Valborg
4.5. Roosa, Ruusu, Rosa
6.5. Freja, Frej
10.5. Aino
13.5. Kukka, Flora
10.6. Seppo, Svante
2.7. Maria, Maija
13.7. keskikesä
26.8. Ilmatar
14.10. ensimmäinen talviyö
6.12. Nikolai
24.12. Aatami, Eeva

kesä



ETUSIVULLE