Vuosia sitten, kun suomen kielestä pudotettiin monista ammateista pois
naisellinen pääte TAR, ajattelin minäkin, että kyse todella oli naisen
ja miehen tasa-arvosta.
Nyt ajattelen toisin. TAR-päättestä luopuminen oli pikemminkin
naiseudesta luopumista ja sitä, että naiset omaksuivat perinteiset
miehekkäät arvot.
Poistamalla TAR-päätteen etäännyimme entisestään siitä historiallisesta
ajasta, jolloin Jumalatar toi omalla olemuksellaan tasapainoa ihmisten
elämään.
Kadonnutta Jumalatarta etsimässä
Paleoliittisella ajalla tehdyt, naisia esittävät, pienoispatsaat
kertovat omaa tarinaansa historiastamme. Niissä näkyy naisen
olemuksen yhdistäminen elämää antaviin ja ylläpitäviin voimiin.
Ihmiselämällä, sekä kaikkien kasvien ja eläinten elämällä oli
sama lähde, suuri Äitijumalatar, Kaiken Antaja.
Naiset kuvasivat kalliomaalauksissa naisia, kasveja ja muuta
naisiin liittyvää symboliikkaa. Jumalataräidin palvonta säilyi
historialliseen aikaan saakka ja edelleen nimet Isis, Nut, Maat,
Istar, Astarte, Lilith, Demeter, Kore, Hera jne. kantavat mukanaan
tuota muinaista sanomaa naisellisesta jumaluuden
muodosta, Jumalattaresta.
Miksi sitten tiedämme niin vähän tuosta ajasta, jolloin Jumalattaren
olemus oli ihmisille arvokas osa elämää? Siksi, että osa Jumalattaren
perinteeseen liittyvistä löydöistä kaivettiin esiin vasta toisen
maailmansodan jälkeen. Toinen syy on historia itsessään. Historiaa
kirjoittivat ennen tutkimusmatkailijat ja yksittäiset henkilöt,
yleensä miehet. Asioita katsottiin miehen silmin. Nykyaika on
tuonut mukanaan historian tutkimukseen työryhmät, joissa on
monen alan asiantuntijoita ja yhä enenevässä määrässä myös
naistutkijoita. Tutkimusvälineistö on niin ikään kehittynyt ja esim.
esineiden iän määritys on tarkempaa kuin ennen.
Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että historian kirjat saadaan
edes hiukan ajan tasalle, saatikka sitten, että saamme muutettua
ne tarinat, joita ihmiset ovat oppineet pitämään totuuksina.
Miksi ylipäätään historiamme pitäisi saada ajan tasalle tai mitä
menneiden kaiveleminen hyödyttää? Eivätkö kehitys ja tulevaisuus ole
tärkeämpää? Ovat toki...Jos vain pystyisimme etenemään kehityksessä.
Mielestäni juuri vääristyneen historian vuoksi ihmiskunta on kyllä
materian tasolla kehittynyt eteenpäin, mutta mielen ja tunteiden
tasolla juuttunut kiertämään ongelmien kehää.
On kuin ihmiskunta heräisi, joka aamu samaan painajaiseen. Kun avaat
silmäsi, leviää eteesi yhä uudestaan sekasortoinen kaaoksen maailma.
Miksi näin? Siksi, että kokonaiskuva on ollut vajaa. Osa historiasta on
ohitettu olan kohautuksella. Ja se osa on Vanhan Euroopan, rauhan ajan
historia. Unohtakaa metsästäjä villimiehet ja raakalaisheimot hetkeksi.
Suunnatkaa katse näkemyksiin, joista nykyinen historian tutkimus kertoo.
Esiin kaivetut Neoliittisen ajan Euroopan Jumalattarien kuvat kertovat
elämästä, jonka perimmäinen tarkoitus ei ollut valloittaminen,
ryöstäminen ja saalistaminen, vaan maan viljeleminen sekä elämän
aineellisten ja henkisten asioiden turvaaminen.
Rauha ja tasa-arvo
Vanhan, varhaisen, Euroopan hautausmaiden esineistö todistaa miesten ja
naisten välillä vallinneesta tasa-arvosta. Yhteiskunta oli matrilineaarinen.
Suku ja periytyminen laskettiin äidinpuoleista linjaa myöten. Mikään ei
kuitenkaan viittaa siihen, että naiset olisivat alistaneet miehiä.
Elämässä oli arvojärjestyksen sijaan etusijalla yhteenkuuluvuus.
Kotipyhätöissä ja temppeleissä kuvataan naisia, jotka palvovat jumalatarta.
Neoliittisen ajan elämässä, taide keskittyy Jumalattareen, häneen liittyviin
riitteihin, sekä arkielämään. Aseiden ja väkivallan ihannointi puuttuu täysin
sekä esineistöstä, että maalauksista. Kuvissa ei ole sotureita, ei taisteluja,
eikä orjia. Sen sijaan Neoliittisessa taiteessa on säilynyt hämmästyttävä
määrä Jumalatarta kuvaavaa aineistoa. Naiset tekivät näitä Jumalattaren
kuvia ja palvoivat myös niitä. Jumalatar edustaa hedelmällisyyttä ja
hedelmällisyys on elämän kannalta tärkeä asia.
Kreetan Minolainen kulttuuri ja sen tuho
Vanhan Euroopan Jumalatarkulttuuri näkyi selkeästi vielä Kreetalla.
Kreetan kulttuurin tarina alkaa vuoden 6000 e.a.a. tienoilta.
Tuolloin Kreetalle saapui mahdollisesti Anatoliasta asukkaita, jotka
toivat mukanaan maanviljelykseen liittyviä taitoja sekä Jumalattaren
palvonnan. Nämä piirteet säilyivät pitkään Kreetalla. Kreetan minolainen
kulttuuri jätti arkeologeille paljon aineistoa, joissa näkyy selkeästi
luonnon kunnioitus, jonka rinnalla kehittyi hienostunut taide ja
arkkitehtuuri.
Kreetalla valta merkitsi ensisijaisesti äidillistä vastuuta.
Kansaa ei pakotettu tottelemaan väkivallalla tai uhkauksin.
Varhainen Kreetalainen yhteiskunta perustui kumppanuuteen ja
sopusointuun. Minolainen Kreeta oli viimeinen ja teknisesti kehittynein
yhteiskunta, jossa ei vallinnut miesten herruus. Tuon sopusointuisen
elämäntavan hajottivat lopulta maahantunkeutujat, joiden elämäntapaan,
antamisen ja jakamisen sijaan, kuului ottaminen. Nämä sotaisat soturipapit
palvoivat Sodan ja Vuorten Jumalaa. Heidän maailmaansa kuuluivat
kumppanuuden sijaan valta, jossa vallitsi ankara arvojärjestys ja
kehityksen sijaan tuho.
