Klassisen kauden loppupuolella osa
maya-alueen asukkaista siirtyi
Jukatanin niemimaan pohjoisosiin.
Jukatanille tuli tuolloin myös
Meksikon keksiosasta muita
kansoja, joista tärkeimmät
olivat pääkaupungistaan Tulasta
lähteneet tolteekit.
Tolteekit sulautuivat nopeasti
paikallisiin mayoihin omaksuen heidän
kulttuurinsa, mutta he toivat mukanaan
myös nahuatl-sukuisille kansoille
(Keski-Meksiko) ominaisia
jumalkäsityksiä, kuten tarinat
sulkakäärmejumalasta.
Mayojen kulttuuriin puolestaan
kuuluivat aurinko-, jaguaari- ja
maissimytologiat.
Mayakulttuurin piirteitä on löydetty
myös Karibialta sekä Kolumbian ja
Venezuelan rannikolta.
Atsteekit ja Anahuac
– paikka vesien välissä
Espanjalaisten saapuessa
1500-luvun alkupuolella alueelle,
suurta mayavaltakuntaa ei enää ollut.
Heidän kaupunkinsa olivat joko
autioituneet tai niissä oli enää
vain vähän asukkaita.
Tuolloiset mayat asuivat valtaosin
hajallaan pienissä kyläyhteisöissä
eläen pienten viljelmiensä varassa.
Kulttuuri, johon Espanjalaiset
törmäsivät tuolloin, oli atsteekki-
kulttuuri, eikä siis varsinainen
varhainen mayakulttuuri.
Atsteekeilla on sittemmin tarkoitettu
Meksikon keskuslaaksoa asuttaneita
nahuatlia puhuneita kansoja, jotka
espanjalaisten tullessa muodostivat
Meksikonlahdelta Tyynellemerelle
ulottuneen valtakuntansa.
Nahuatlinkielinen nimi Meksikolle ja
Keski-Amerikalle on Anahuac
ja se tarkoittaa paikka vesien välissä.
Valtakunnassa hallitsi pääasiallisesti
valloitushaluinen Méxica-kansa.
Alueella oli myös monia muita itsenäisiä
kaupunkivaltioita. Ne sotivat keskenään
ja toisinaan myös solmivat liittoumia.